Ei ole mitään todellista syytä siihen, miksi juuri pyörälähetin pitäisi tehdä työtä tavanomaisen työsuhteen ulkopuolella – ellei itse niin halua.

Kaksi vuotta sitten, kun itse aloitin Foodoralla freelancer-pyörälähettinä, työvuorojako oli aidosti joustava ja asiallinen. Pirstaleiseen osa-aikatyöhön liittyi osa-aikatyön edut: työ oli helppo sovittaa yhteen opintojen kanssa ja yksilölliset tarpeet huomioitiin asiallisesti. Myös suhde esimiehiin oli läheinen ja vuorovaikutuksellinen.

Asteittain tapahtunut muutos käänsi tilanteen toisin päin. Myöhemmin vuoroja oli otettava vastaan silloin kun niitä oli saatavilla, ettei olisi pudonnut listojen hännille. Ainoa joustavuus löytyi työn tekijästä: mentiin ajamaan liian väsyneenä ja jopa sairaana.

Käsissämme on ongelma, joka ei rajoitu yhteen yritykseen tai toimialaan. “Työnteon uudet muodot” normalisoituvat useilla aloilla, eikä muutos yleensä ole työntekijän eduksi. Ruokatoimitusten osalta tilannetta ei ratkaista vaihtamalla kilpailijaan, jonka käytänteet ovat käsittääkseni hyvin samanlaiset. Kannustan asiakkaita antamaan palautetta suoraan yritykselle, vaatimaan toimia päättäjiltä, sekä äänestämään harkiten seuraavissa vaaleissa.

Toivon että ruokalähetit pysyvät Suomen kaupunkien katukuvassa myös tulevaisuudessa. Arvostuksen lisääminen heidän työtään kohtaan voi olla yksi lääke olosuhteiden parantamiseksi, ja se voi lähteä asiakkaasta.

Mikko Akkola, pyörälähetti ja maisteriopiskelija